Yksityiseen käyttöön elokuvia ja ohjelmia saa kopioida muutaman kappaleen. Mahdollisuus perustuu tekijänoikeuslain säännökseen, jonka mukaan julkistettuja teoksia saa kopioida yksityiseen käyttöön ilman tekijän suostumusta.
Yksityisessä kopioinnissa tekijät ja tuottajat saavat korvauksensa hyvitysmaksuvaroista. Hyvitysmaksu sisältyy tyhjien videokasettien, dvd-levyjen ja digitaalisten videotallentimien hintaan. Katso tarkempaa tietoa yksityisen kopioinnin hyvitysmaksusta.
Kysymyksiä ja vastauksia hyvitysmaksusta
Mikä on hyvitysmaksu?
Taiteilijan, tekijän ja kulttuuriyrittäjän kannalta se on palkkaa tehdystä työstä ja yrittämisestä. Kuluttajan kannalta se on maksua siitä edusta, että hän voi hankkia musiikkia ja elokuvaa ostamisen sijasta kopioimalla. Hyvitysmaksu sisältyy tärkeimpien kopiointilaitteiden hintaan.
Miksi sellainen on?
Tekijän tärkeimpiä oikeuksia on valta päättää, saako hänen teoksestaan valmistaa uusia kappaleita. Sillä tavalla hän ansaitsee elantoaan. Olipa kyse lasimaljakosta tai äänilevystä, sen valmistaminen on vain tekniikkaa – taiteilijan työpanos on sen muodossa ja sisällössä.
Tähän oikeuteen tehtiin 60-luvulla merkittävä rajoitus: kuluttajalla on oikeus lupaa kysymättä valmistaa muutamia kopioita. Tästä edusta hän maksaa hyvitysmaksun muodossa.
Tätä ei siis ole tarkoitettu korvauksettomaksi?
Ei, sen korvaukseksi säädettiin kasettimaksuksi kutsuttu maksu. Nykyisin myös EU-direktiivi edellyttää, että tästä järjestetään tekijöille kohtuullinen hyvitys. Ellei tällaista hyvitystä ole järjestetty, yksityistä kopiointia ei saa sallia.
Miten kohtuullinen hyvitys järjestetään?
Useimmissa perinteisissä EU-maissa se hoidetaan hyvitysmaksulla, joka lisätään kopiointiin käytettävien laitteiden myyntihintaan. Valtio päättää maksun suuruuden ja laitteet, joista sitä kerätään. Direktiivin mukaan maksun perusteena voi käyttää monia kriteereitä, joista se mainitsee yhtenä esimerkkinä kopioinnin aiheuttaman haitan. Hyvitysmaksun suuruutta koskevissa keskusteluissa viitataan useimmiten yhtäältä kopioinnin kulttuurialalle aiheuttamiin menetyksiin ja toisaalta sen kuluttajille ja kopiointilaitteiden valmistajille tuomaan hyötyyn.
Kuinka suuri hyvitysmaksu Suomessa on?
Se vaihtelevat tallentavan CD-levyn 20 sentistä, tyypillisen MP3-soittimen runsaaseen 8 euroon ja tallentavan suurimuistisen digiboxin18 euroon. Tällä hinnalla kuluttaja saa oikeuden tallentaa niin paljon musiikkia ja elokuvaa kuin laitteeseen mahtuu. Korvauksen suuruutta voi vaikka verrata CD-levyn tai DVD-elokuvan ostohintaan.
Saako kaikkea tekijänoikeuslain suojaamaa aineistoa kopioida?
Ei, esimerkiksi tietokoneohjelmat ja –pelit on jätetty sen ulkopuolelle. Kyse on todellakin poikkeussäännöstä, eikä pääsäännöstä. Ero kulttuurialan tuotteisiin on suuri. Kotona olevan pöytätietokoneen ohjelmia ei saa laillisesti kopioida kannettavaansa, kavereiden koneista puhumattakaan – sen sijaan kirjastosta tai tutulta lainatun cd-levyn saa kopioida kannettavaan MP3-soittimeensa.
Kuka tästä systeemistä hyötyy?
Yksityisestä kopioinnista hyötyvät toisaalta kuluttajat ja kopiointilaitteiden valmistajat ja niiden kauppiaat. Jos hyvitysmaksu on riittävän suuri, tilanne voi kuitenkin olla myös taiteilijoiden ja kulttuurialan kannalta siedettävä. Jos laitekohtaiset hyvitysmaksut ovat kovin pieniä tai jos jotkut kopiointiin käytettävät laitteet vapautetaan niistä kokonaan, tämä on kulttuurialalle tietysti kestämätöntä.
Mitä kuluttaja hyötyy?
Hän saa ostamatta sisältötuotteita käyttöönsä. Digitaalisten kopiointilaitteiden takia tämä etu on kasvanut hyvin merkittäväksi. Toisin kuin 60-luvun nauhureilla, digitaalisilla laitteilla tekee nopeasti täysin alkuperäisen tasoisia klooneja viihde- ja kulttuurituotteista.
Kuluttaja voi kloonata itselleen ystävältään tai kirjastosta lainaamansa äänilevyn, sen sijaan että ostaisi sellaisen kaupasta. Hän voi myös kopioida CD-levyn MP3-soittimelle, saaden näin samalla hinnalla (tai lainauksella) usean eri formaatin edut – yhtäältä korkean äänenlaadun kotistereoihinsa ja toisaalta kompaktin koon ja liikuteltavuuden lenkkipolulle. Laitteet näihin tarkoituksiin hän sen sijaan joutuu ostamaan erikseen.
Mitä laiteala hyötyy?
Kopiointilaitteiden markkinat perustuvat sataprosenttisesti yksityisen kopioinnin mahdollisuuteen ja siihen, että kuluttajaa kiinnostavaa sisältöä on tarjolla. Montako MP3-tallenninta myytäisiin, ellei olisi kuluttajia kiinnostavaa elokuvaa ja musiikki kopioitavaksi?
Kuluttajat, laiteteollisuus ja laitekauppa saavat merkittävää taloudellista hyötyä yksityisen kopioinnin kautta. Siksi on oikeudenmukaista että hyvitysmaksua kerätään juuri laitemyynnin yhteydessä.
Kohdentuuko hyvitysmaksu riittävän tarkasti?
Hyvitysmaksun kohdentamiseksi tehdään jatkuvasti tutkimusta, yhteistyössä laitealan ja oikeudenhaltijoiden kesken (Hyvitysmaksun neuvottelukunta). Maksusta päätetään sen tiedon perusteella, millä laitteilla tutkimusten mukaan kopioidaan.
Koska nämä perustuvat keskimääräiselle käytölle, joku todennäköisesti maksaa vähemmän ja toinen enemmän kuin osansa. Kokonaisuutena kuluttajat ja kopiointilaitteiden valmistajat ovat kuitenkin tämän vaihtokaupan varmoja voittajia ja tekijät häviäjiä.
Mitä nämä tutkimukset kertovat MP3-soittimen sisältävistä puhelimista?
Kännykän käyttäminen MP3-soittimena on varsin laajaa. Laitealan ja oikeudenhaltijoiden yhteinen Hyvitysmaksun neuvottelukunta teetti viime kesänä asiasta kaksi tutkimusta. Niiden mukaan 1,6 miljoonalla suomalaisella on MP3-tallentimella varustettu puhelin. Liki miljoona käyttää sitä musiikin ja/tai videon tallentamiseen. Heillä on puhelimillaan keskimäärin 55 - 60 musiikkikappaletta.
Minkä kokoisia maksuja olette esittäneet näille puhelimille?
Maksut perustuvat puhelimen käyttöön ja tallennuskapasiteettiin. Jos ehdotuksemme hyväksytään, valtaosalle MP3-soittimen kaltaisen tallentimen sisältävistä puhelimista tulisi ensi vuodesta alkaen 1 euron ja 40 sentin maksu. Joissakin malleissa, joita myydään nimenomaan musiikkisoittimena maksu olisi lähempänä normaalia MP3-soitinta, eli tyypillisimmillään runsas 4 euroa.
Kuinka paljon hyvitysmaksua kerätään?
Hyvitysmaksun trendi on laskeva, lukuun ottamatta tallentavien digiboxien ostobuumin aiheuttamaa hetkellistä piikkiä. Vuonna 2004 sitä kertyi 11,8 miljoonaa, tänä vuonna sen arvioidaan päätyvän 11,1 miljoonaan ja ensi vuonna 8,1 miljoonaan.
